Moro,
Levossa on mennyt tässä jo muutama päivä, ja aktiviteetin puute alkaa raastaa aika paljon. En muistanutkaan, kuinka tylsää vain oleminen on. Varsinkin ulkona viime viikon vallinneen lähes liiankin virheettömän sään katselu sisältä käsin oli ilkeää. Nyt alan taas parantua ja saada supervoimani takaisin käyttöön. Toivottavasti saan hyviä tunteja alle ennen torstaina alkavaa Finnish Tourin kolmoskisaa, joka pelataan Kytäjällä. Kenttä on hieno ja siellä olisi tarkoitus pärjätä, tottakai:) Kaksi päivää aikaa tässä on nyt treenata ja tiedän, että ei se peli sieltä mihinkään katoa.
Viime kisa oli raskas. Ensimmäinen kisapäivä ja 82 lyöntiä olivat iso henkinen pettymys, vaikkakin olin silloin jo alkamassa sairastaa ilmeisesti, vaikka se ei tuntunutkaan juuri pelatessa. Yli 80 kisakierros on raskas, varsinkin kun fiilis on aivan toista luokkaa ja luottakin mielestäni omaan tekemiseen löytyy. Päivä olikin semmoinen, että en uskonut pelanneeni niin paljon, mutta pallo ei vain yksinkertaisesti suostunut menemään kupin pohjalle. Toisena päivänä pelasinkin sitten kolme väylää, jonka jälkeen jouduin pelikaverit kättelemään ja sanomaan, että ei tästä tule mitään. Olin yksinkertaisesti aivan puhki.
Nyt on sairastelut toivottavasti sairasteltu, jotta pääsen jatkamaan tiukkaa kisarykelmää hyvällä teholla ja kiipeämään ylemmäs jos jonkinmoisissa orde of meriteissä ja rankinghässäköissä! Luottoa löytyy, jos keho nyt kestää;)
Kuulemisiin,
Puhis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti