Noniin,
Nyt on juhlahumusta palattu taas maanpinnalle ja tämä päivä meneekin siis löhöilyyn. Helsingin yö Juhon ja ystävien kanssa osaa olla yllättävän rankka.
Laitetaanpa pienet speksaukset kisasta. Eli ensimmäinen päivä meni isosti nappiin kun onnistuin voittamaan lyöntipelikarsinnan tuloksella 67. Alotin kombinaatiolla par-bogi-bogi, jonka jälkeen tein 6 birdietä loppukierroksella enkä yhtään bogia. Paras kisatulos pienessä elämässäni! Reikäpelit taasen ovatkin sitten aivan eri juttu ja olin itse vähän epävarma omasta reikäpelaamisestani, koska olen pitänyt itseäni aina ennemmin lyöntipelaajana kuin reikäpelaajana.
Kaksi ensimmäistä matsia olivat hyvää peliä osaltani ja niissä minulla ei ollut juurikaan hätää missään vaiheessa. Tiukin matsini tuli semifinaaleissa Tuukka Ylihärsilää vastaan. En missään vaiheessa kierrosta ollut voitolla ennen uusintareikää ja matsi näytti kääntyvän kaverille koko ajan. Jostain sain kumminki voimat kiriä eron kiinni ja voitin viimeisestä neljästä reijästä kolme, jotta pääsin uusintaan. Ykköselle birdie ja finaalipaikka oli varmistettu. Se oli sellainen matsi, jonka tulee muistamaan kauan. Siinä mentiin puhtaalla tahdonvoimalla finaaliin.
Finaali Espoon Roope Kanervaa vastaan oli hieno matsi. Olen Roopen kanssa pelannut monta kertaa ja tunnemme toisemme hyvin, joten mukava kierros oli ainakin luvassa. Ensimmäinen 12 reikää olikin huulenheittoa ja tilanteen tarkkailua kunnes oikea peli sitten alkoi. 13. reijällä säkitin birdien bunkkerista ja olimme taas tasan. Tässä vaiheesa yleisöäkin alkoi kerääntyä paikalle ja tunnelma oli aivan loistava. Sitten tasasimme pari reikää pareilla ja tulimme 16. Löimme kummatkin avaukset oikealle ja chipin jälkeen kummallakin oli n.3m pariputit jäljellä. Itse puttasin ensimmöisenä ja laitoin puttini sisään. Loistava fiilis! Roope ei saanut omaansa sisään ja olin 1 up ennen kahta viimeistä. 17 meni tasan ja kun tulimme 18, oli sydämmentykytys suht rivakka. Näitä tilanteita varten pelaa koko lajia. Tiukat paikat ovat yksi tämän lajin suola. Kaikki on niin pienestä kiinni, että ei sitä edes käsitä. 18 Roope lähti yrittämään kahdella päälle, muttta osui puuhun ja hänen pallonsa putosi bunkkeriin. Itse löin välilyönnin ja jätin lähestymiseni lyhyeksi. Roopekaan ei saanut palloa griinille kolmella. Olimme aika lailla samassa paikassa chippaamassa ja itse laitoin ensin oman chippini takaforelle noin kuuteen metriin. Roope chippasin hyvin reijän viereen noin metriin ja minun oli aika lailla pakko laittaa oma puttini sisään jos en halunnut jatkoreijille. Luin putin, valitsin linjan ja puttasin. Pallo oli koko ajan hyvällä linjalla ja lopulta tippui keskeltä sisään.
Olin juuri sillä putilla voittanut Suomenmestaruuden.
Puhis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti